Sheltti poikien elämää

Talvi

2012-01-26T14:00:00.000+02:00

Voi sitä ilon ja riemun määrää, kun ensimmäiset lumet satoivat maahan. Ulos mentäessä ne riemuitsivat lumesta kuin pienet ihmislapset konsanaan. Koirat selvästi rakastavat talvea ja lunta. Eivätkä kauheasti ota nokkiinsa pakkasistakaan. Kaikkein parasta poikien mielestä on se kun saa vapaana riehua menemään lumihangessa ja haistella mielenkiintoisia hajuja. Kipan lempi puuhaa on myös lumikokkareiden syönti. Se metsästelee suuhun sopivia paloja ja narskuttelee niitä sen jälkeen hampaissaan.

OUUU NOUUU!

2012-01-16T11:38:00.000+02:00

Ohhoh, kylläpäs aika on rientänyt. Oikein nolottaa katsoa tuota viimeksi kirjoitetun blogipäivityksen päivämäärää. Tässä ajassa on ehtinyt tapahtua niin paljon kaikenlaisia muutoksia omassa ja koirienkin elämässä että sen kertomiseen menisi koko loppupäivä eikä niin paljoa tekstiäkään taitaisi mahtua yhteen päivitykseen.

Koirista kun pitäisi puhua niin kerronpa koirien kuulumiset tähän heti alkuun...
Aloitetaan pienemmästä pojasta, Kipasta. Todellisuudessa Kipa on kyllä isomman kokoinen näistä kahdesta kaveruksesta. Tuossa vähän aikaa sitten yritin mitata molempien poikien säkä-korkeutta. En tiedä kuinka tarkka mittaus oli, mutta sainpa jotain osviittaa.. Toivottavasti Kipa ei nyt tuosta kasva enempää korkeutta, koska muuten joudutaan maxi-sarjaan, mikä olisi aivan epäreilua. Säkä oli minun mittausten mukaan noin 42cm ja maxi-sarjassa se alaraja oli muistaakseni 43cm. Kauheasti ei olla Kipan kanssa nyt syksy-talvi aikaan ehditty lähtemään treenailemaan. Porissa oltiin kerran treenaamassa tuossa joulukuussa. Treenit meni aivan älyttömän mahtavasti, Kipan osalta ainakin, että jos tässä jomman kumman tarttis treenata, niin se olen sitten minä. Ei oltu kesän jälkeen käyty kertaakaan treenaamassa ja Kipa loisti niin hienosti ja muisti kaikki keppien pujottelut ja kaikki. Siitä tulee kyllä aivan mahtava agi-koira <3 Olen niin älyttömän ylpeä koiruudestani!

Sitteen päästään Milo-poikaan. Milolle kuuluu kanssa hyvää. Jalkakin on onneksi pysynyt kunnossa. Pojan kanssa ei vaan uskalla enää agilitya harrastaa, mutta josko pääsisimme sitten jotain muuta koiramaista harrastamaan Milonkin kanssa.

Sitten muihin koiramaisiin aiheisiin... Noniin eli perustettiin Virpien ja Annen kanssa Raumalle agilityyn keskittynyt uusi yhdistys, Rauman VauhtiTassut ry. Sen perustamisessa on mennyt viime loppuvuosi. Itselläni ei ole minkäänlaista aikaisempaa kokemusta yhdistyksen perustamisesta joten olen ollut hiukan monttu auki, kun en tiedä ollenkaan mitä pitäisi tehdä, mutta tästä pikkuhiljaa meikäläinenkin oppii jotain uutta. Toiminta pitäisi lähteä kunnolla käyntiin toukokuussa. Tällähetkellä ollaan keskitytty jäsenien saamiseen ja yhdistyksen olemassaolon mainontaan. Yhdistyksellä on myös omat, kylläkin väliaikaiset nettisivut --> RATA

Kipan harjoituksia

2011-08-17T14:28:00.000+03:00

Hupsista rallaa, en muistanut viimeviikon torstain harjoituksista kirjoitella mitään. Yritän muistella nyt mitä tehtiin. Virpi N:n akillesjänne oli menny poikki agi-kisoissa, vaarallista puuhaa, joten saimme tällä kertaa opetella itse rakentamaan rataa. Teimme kentälle kaksi lyhyttä rataa. Ensimmäisessä oli hyppy kepit hyppy ja toisessa oli kaksi U:n muotoista putkea vastakkain ja putkien välissä kaksi hyppy-estettä vierekkäin. Virpit neuvoivat miten kannattaa kisoihin aina valmistautua ja miten tuleva rata kannattaa opetella. Aloitettiin Kipan kanssa ekaksi radasta missä oli putket ja kaksi hyppyä. Kipan saa hienosti irtoamaan jo aika kaukaatakin putkeen, mikä on kuulemma suuri plussa jo tässä vaiheessa ja tulevaisuutta ajatellen. Jos joku radalla sekoaa niin se olen minä, koirassa ei ole mitään vikaa ja menee niin hienosti ja keskittyy vain ohjauksiini.

Toiselle radalle pääsyä odotellessa harjoittelimme hiukan seuraamista, kontaktia sekä rengasta. Toisella radalla ei mennyt ihan niin hyvin. Kipa ei oikein vielä osaa lähteä keppeihin oikeasta välistä, eli sitä tarvitsee hioa, mutta muuten ne rupeavat jo sujumaan, saan mennä jo naama saman suuntaisesti kuin Kipsu. Keppien päässä piti tehdä valssikäännös mikä tuotti vaikeuksia joka kerta, itselläni siis.

Kaikenkaikkiaan harkat meni tosi kivasti ja saatiin Kipsun kanssa kehujakin.

Tällä viikolla harjoitukset pidettiin jo tiistaina eli eilen, kun Virpi N:n pitää mennä to Tampereelle lääkäriin. Olin eilen iltavuorossa, joten Timo pääsi tai joutui menemään Kipsun kanssa harjoituksiin. Hyvin harjoitukset olivat kuulemma menneet ja Kipa oli taas hienosti keskittynyt Timoon ja timon ohjauksiin. Heillä oli ollut kaksi lyhyttä rataa taas, 1. rata oli hyppy, kepit ja hyppy. 2. rata oli hyppy, suora putki ja hyppy.

Harjoituksia

2011-08-11T12:27:00.000+03:00

Mentiin eilen illalla Kipan sekä Katan ja poikien kanssa RKS:n kentälle harjoittelemaan. Ajateltiin että yhdeksän aikaan illalla vois mennä niin ei siel varmaan ketään enää siihen akaan ole harjoittelemassa, mutta kyllä siellä vain oli. Jäätiin sitten odottamaan ja harjoittelemaan tokoradalle seuraamista ja paikalla oloa. Vähän yhdeksän jälkeen porukka sitten lähti paikalta, niin päästiin hiukan harjoittelemaan. Mentiin ensimmäistä kertaa Kipsun kanssa A:ta ja oikein hienosti poika uskalsi mennä. Rengas ja kepitkin meni todella hienosti. Kepeissä ollaan siirrytty siihen vaiheeseen harjoituksessa että mulla on myöskin naama meno suuntaan päin. Keppiharjoitukset mökillä tuottivat toivottua tulosta. Keinu sekä puomi ovat molemmat vielä vähän arvelluttavia juttuja, että niitä meidän tarvitsee harjoitella ahkerasti. Kaikin puolin meni oikein kivasti ja olin erittäin tyytyväinen meidän pieneen agilitykoiran alkuun :)

Tänään alkaa kesälomatauon jälkeen taas oikeat harkat. Päästään näyttämään Virpeille miten ollaan edistytty loman aikana. Ajattelin että oltaisin menty kokeilemaan Kipan kanssa epiksiin ens viikon keskiviikkona mutta mulla on silloin iltavuoro, joten ei päästä. :( Niin harmillista tämä vuorotyö kun tuntuu että ei koskaan pääse mihenkään näihin koiraharrastus juttuihin. Onneksi syyskuussa olis viel yhdet epikset niin tarttee laittaa työvuorotoiveisiin että laittaa sellasen vuoron listalle että varmana päästään.

Viikonloppu

2011-08-07T20:31:00.000+03:00

Perjantaina haimme Timon pikkusiskon Annikan meille viikonlopuksi. Meillä oli tosi hauska viikonloppu. Lauantai päivä meni Ikeassa ja Myllyssä shoppaillessa. Illalla käytiin koirien kanssa leikkimässä viereisellä hiekkakentällä. Kokeilin samalla uutta objektiivia kamerassani, EFS 55-250mm. Sillä saa ihania kuvia vauhdikkaista koirista.

Lauantai illalla teimme vielä iltapalaksi juustoisaa salaattia ja katsoimme pari elokuvaa. Sunnuntai aamulla kävin koirien kanssa lenkillä, molemmat tottelivat tällä kertaa erityisen hyvin. Kipan kanssa olen harjoitellut paikallaan seisomista, kun se tahtoo aina mennä istumaan esim. namia odotellessa. Harjoitukset rupeaa tuottamaan jo tulosta.

Sunnuntaina vietiin Annika takaisin kotiin ja loppu ilta istuttiin sohvalla ja katsottiin telkkaria.

Torstaina alkaa agility harjoituksetkin kesäloma tauon jälkeen. Odotan innolla jo harkkoja. Hiukan ollaan pystytty aksaamaan, muta enemmänkin olisi vonut. Kepit rupeaa jo menemään aikast hyvin. 17.8 RKS järjestää epikset susivuoren kentällä. Ajattlin että josko menis ensimmäistä kertaa yrittämään ja katsomaan tuleeko siitä mitään.

Flower Power

2011-08-06T02:02:00.000+03:00

Kuvahaaste

2011-07-31T17:00:00.000+03:00

Henkilö, joka lukee tämän on haastettu tekemään tämä myös omaan blogiinsa.
Itse löysin tämän Milosheltin blogista.

1. Tältä näytimme pikku pentuina.

2. Toisinaan pojat ovat hyvin edustavia.

3. Näistä kuvista voi päätellä mitä harrastamme.

4. Näistä kuvista tulen aina hyvälle tuulelle.

5. Päässäni surisee kysymyksiä tätä kuvaa katsellessani

6. Tahtoisin elää tämän hetken uudelleen.

7. Muunmuassa nämä persoonat ovat huippuja.

8. Ei paljoa naurattanut.

9. Tämä on minusta kaunis kuva.

10. Lopuksi paras kuva ikinä.

Lomamatka Viitasaaren mökille

2011-07-30T13:01:00.001+03:00

Loma alkoi tämän viikon maanantaina ja lähdettiin edellis lauantaina ajamaan kohti Viitasaarta, Timon vanhempien mökille. Automatka kesti viitisen tuntia pysähdykset mukaan lukien. Matka sujui hyvin lukuunottamatta Liljan hätätoimenpiteitä. Kissatkin pääsivät nauttimaan kesäilmasta "vapaana". Timon isä oli rakentanut viime kesänä kissoille häkin ulkoilua varten. Ennen kissoja pidettiin valjaissa pitkän narun kanssa, jolloin niitä pitki kokoajan vahtia ja katsoa etteivät saa kiskottua valjaita pois. Nyt niitä ei tarvitse kokoajan olla katsomassa ja hyvällä säällä saavat olla kokopäivän ulkona. Kissat nauttivat häkissä olosta niin paljon että olivat joka aamu jo pyytämässä ovella ulos pääsyä.

Milo ja Kipa nauttivat myöskin mökillä olosta kun saivat olla paljon ulkona ja vielä vapaana. Ulkona oli niin paljon kaikkea tutkittavaa ja haisteltavaa, etteivät pojat oikein sisällä viihtyneetkään.

"mummi" ja Annika oli ostanut pojille pari frisbietä joilla pojat innostuivatkin leikkimään. Milo useimmiten voitti vetokisan.

Toinen frisbie oli tarkoitettu vesileikkeihin ja se kelluikin veden pinnälla. Milo tykkäsi frisbien haku leikeistä vedessä.

Kipa sensijaan ei oikein vesileikeistä tykännyt ja katseli kauempaa meidän leikkejä

Kyllä Kipa laiturin päähänkin uskalsi mutta vedessä uimisesta hän ei tykännyt yhtään. Kipan mielestä oli kivempi leikkiä kivillä, joita heittelimme Kipalle mäen yläpäähän. Kipa meni kiven perään ja hyökkäili ja kaivoi tassujen kanssa kiveä esiin, kanteli sitä edes takaisin ja vieritti mäkeä alas. Se leikki oli Kipan mielestä paljon hauskempaa kuin vedessä peuhaaminen.

Milon pellehyppy veteen.

Maanantaina mentiin Viitasaaren keskustaan ostoksille. Jätskilläkin käytiin. Kuvassa Timon mansikkapallo.

Kipa-vauva joutui useaan otteeseen paparazin kynsiin!

Timo veisteli aikansa kuluksi puusta jotain tosi jännää.

Armeijasta muistoksi ostettu lapin puukko.

Milo joutui myös paparazin kynsiin.

MUIKKU!

Kipa pääsi ensimmäistä kertaa veneeseen.

Ajattelin ensin että se varmaan pelkää kauheasti veneessä olemista, kun on muutenkin hiukan arka uusille jutuille, mutta ei hän suuremmin mitään pelännyt.
Aluksi,hiukan jännitti kun lähdettiin veneellä rannasta liikkeelle, mutta ei sen jälkeen enää mitään.

Kipsukka veneessä.

Lumpeen kukasta oli pakko saada kuva, ei niitäkään ihan jokapäivä tule nähtyä.

Milo jo vanhana konkarina veneessä.

Milo ressukka tippui veneestä poikien nahistelun johdosta,
mutta ei hän ollut moksiskaan, ui vain tyynen rauhallisena takaisin veneen luo.

Timolle hommattiin uusi puhelin I phone 4. Timon mielipide puhelimesta.

Aivan täydellinen puhelin!

Neliapila!

Timon äiti teki meille muurinpohja lettuja, grillattiin liha vartaita ja makkaraa.

Päästiin grillaamaan vaahtokarkkejakin. NAM!

Meidän perhepotretti <3

Nähtiin Viitasaaren ABC:llä tällainen näky. Kaikella tavalla sitä ruohenleikkurintakin voi kuskata/tankata!

Mökkeily se vasta on sitä elämää. Kaivosta pumpattiin vesi ulkosaunaan, juomavesi haettiin lähteestä, käytiin ulkohuussissa, minnekkään ei ole kiire ja voi vain istuskella ulkona ja nauttia lämpimästä ilmasta ja hiljaisuudesta. Ei ole mitään ylimääräisiä kaupungin ääniä vaan kuulee luonnon äänet.

RAKASTAN MÖKKEILYÄ!

Koiramaiset kuulumiset

2011-07-30T11:40:00.000+03:00

Viimekertaisesta kirjoituksesta näytti vierähtäneen jo aivan liiankin pitkä aika. Kesäisiltä kiireiltä en ole ehtinyt päivittelemään blogia ollenkaan joten nyt tarvitseekin ottaa takaisin kaikki menetetyt kuukaudet. Työkaverini, Lauran poni synnytti parisen viikkoa sitten varsan ja käytiin sitä sitten poikien kanssa katsomassa.

Lauralla on sheltti-poika Bob, jonka kanssa meidän pojat tuli onneksi hyvin toimeen. Pojilla oli hauskaa kun sai juoksennella vapaana ulkona.

Käytiin samalla katsomassa myös vasikoita ja lehmiä

Lampaitakin pojat pääsivät ihmettelemään. Kipa-vauva pelkäsi hiukan mutta Miloa kiinnosti lampaat erityisen paljon. Niin paljon että tarvitsi niitä hiukan haukkuakkin.

äippä Linda ja vauveli poseeraavat

milo vs Kipa

2011-05-17T12:40:00.000+03:00

Milo 9kk

Kipa 9kk

Kyllä näillä meidänkin pojilla tuo turkin kasvu on ihan erilaista, jos vertaa yläpuolenkuvia esimerkiksi. Milolla jo kunnon tuuhea ihana turkki 9kk iässä kun taas Kipalla vielä ihan lyhyt.

Kesää kohti!

2011-05-16T09:35:00.000+03:00

Olen varmaankin yksi huonoimmista kukkien ja yrttien kasvattajista, sillä en saa oikein mtään pysymään hengissä, täytynee ikäväkseni myöntää. Istutin taas kokeiluksi pari yrttiä; basilikan sekä timjamin.

Katsotaan saanko ne pysymään hengissä.

Sain tehtäväkseni suunnitella ja toteuttaa Timon pikkusiskon rippijuhliin kutsu-kortit. Tykkään paljon kaikesta tuollaisesta käsien kanssa näpertelystä. Kutsuista tuli, vaikka itse sanonkin, niin todella ihanat ja sympaattiset. Kortin kannessa on päivänsankarista vauva kuva, jossa hän istuu syöttötuolissa leveä hymy kasvoillaan.

Selviä kesän merkkejäkin on jo paljonkin havaittavissa.

Valkovuokot kukkivat ja puissakin on jo pienet lehdet

Meidän pikkupojat!

2011-05-16T09:02:00.000+03:00

Ajattelin tehdä tällaisen gollaasin pikkupoikien kasvusta ja kehityksestä.

Ei mitään maailman parhaimpia kuvia, mutta kyllä niistä hiukan kasvun näkee..

Vas. ylä 4kk, oik. ylä 5kk, vas. ala 7kk, oik. ala 9kk

Äidille!Ystävälle!

2011-05-16T08:42:00.001+03:00

Kävin viimeviikon tiistaina vanhempien luona myöhäisellä äitienpäivä vierailulla, sillä en töiden takia ehtinyt käymään sunnuntaina. Äidillä on myös syntymäpäivä itseasiassa huomenna,niin hoitui sitten lahjojen vienti samalla kertaa.

Vein äidille valkoisen äitienpäiväruusun ja Nomination-rannekkeen muumimamma-laatalla.

Samalla reissulla käväisin ystävän luona Turussa. Kävimme lounaalla Blanco:ssa ja jälkkärillä Caf'e Brahe:ssa. Käytiin myös kiertelemässä vaatekaupoissa sekä Pentik:issä.Vaatteita ei löytynyt, mutta Pentikistä tarttui mukaan ihana pyöreä kori sekä turkoosit lasinaluset.

Turun reissun ajaksi vein pojat vanhempieni luo hoitoon. Koirat sai viilettää vapaana pihalla melkein koko päivän. Kyllä niistä huomaa, kuinka tärkeää on, että ne pääsee välillä ihan vapaana viilettämään ja purkamaan ylimääräisiä höyryjä. Pelkät remmilenkit ei olis ollenkaan mielekkäitä koirien eikä kyllä itsenikään mielestä.

Milo ja Milon jalka...

2011-05-10T15:12:00.000+03:00

Käytiin tänään taas Milon kanssa lääkärissä tarkistuttamassa jalka, sillä se ei ole vieläkään kunnossa. Anna tunnusteli kintereen eikä itse jänteessä ollut ONNEKSI vikaa.. Jännetupintulehdusta veikkaili, mutta ei sen enempää asiaa jatkanut. Jalasta otettiin kuvat parempia tutkintoja varten. Anna lupasi laittaa ortopedille sähköpostia ja kysellä tästä tilanteesta. Lupasi sitten soitella varmaankin huomenna minulle ja ilmoittaa, mitä jalan kanssa tehdään. Anna suositteli myös fysioterapeutin luona käymistä, mutta katsotaan sitten, mitä uutisia sieltä huomenna ilmaantuu. Tukisidettä suositteli käyttämään, kun koira sen kanssa paremmin kerta liikkuu. Toivottavasti nyt ei ainakaan mitään isompia toimenpiteitä tarvitsisi enää tehdä. Hyvä juttu on ainakin se, että itse vika on parantunut hyvin, eikä tällä hetkellä vaivaa..

Tuliaisia Pariisista

2011-04-06T12:53:00.000+03:00

Timon mummo oli lomalla Ranskassa, Pariisissa ja toi meille tuliaisia. Sain tuollaisen ihanan nuppikukkaron ja Timo sain Francinelin mustan nahkaisen lompakon, mikä oli tuollaisessalaatikossa ja käärittynä vielä kankaaseen.

kevättä kohti

2011-04-06T12:33:00.001+03:00

On se mukavaa kun vihdoin pitkän ja lumisen talven jälkeen rupeaa kevään merkkejä näkymään. On ihanaa lähteä poikien kanssa lenkille(nyt vihdoin kun Milokin pääsee mukaan) kun keväinen tuuli puhaltelee ihoa vasten ja linnut iloisesti visertelee puissa. On vain yksi asia mikä pilaa nuo kaikki tunnelmat. KOIRAN JÄTÖKSET! Todella ärsyttävää kävellä pyörätiellä, kun tarvitsee kokoajan katsoa eteensä ettei vain astu liukumiinojen päälle. Itse koiran omistajanakin en ymmärrä kuinka vaikeaa on kantaa sitä koirankakkapussia taskussa ja kerätä jätökset pois, mikäli koira tekee tarpeensa sellaiseen paikkaan mistä ne voi kerätä. En itsekkään niitä jokakerta kerää, mutta koirani tekevät usein tarpeensa ojan pohjalle. Varsinkin kun tuo lumi sulaa niin pyörätien reunat on aivan täynnä sontakasoja.. Ikävää kun sellaisesta ei oteta vastuuta koiran omistajana... No itse ainakin yritän oman osani tehdä siinä asiassa....

mitäs mieltä itse olette aiheesta?

Valokuvaus intoilua osa 1

2011-03-25T19:00:00.002+02:00

Valokuvauksesta on syntynyt pikkuhiljaa itselleni hyvinkin rakas harrastus. Mistäkö valokuvauksen kipinä on sitten syttynyt, ehkäpä halusta päästä toteuttamaan luovuuden purkauksiani. Sillä olen aina tykännyt piirtää ja maalata paljon kaikennäköistä. Koulu ajoillakin vihot olivat aina täynnä kaikennäköistä tuherrusta. Inspiraatioita ja ajatuksia erilaisiin piirrustuksiin kulkee päässäni miljoonia (tälläkin hetkellä) mutta useimmiten ne eivät päädy onnistuneesti paperille asti joten puran niitä sitten valokuvauksen merkeissä. Uskon, etteivät ketään muut kuin valokuvaaja ymmärrä edes näitä otoksiani joita tässä nyt esittelen teille. Avomieheni välillä ihmetteleekin kun voin ottaa miljoona kuvaa vaikka niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin avaimista taikka lasisesta kokis pullosta. Mielestäni ottamissani kuvissa on vain sitä jotain taiteellistuutta.

Hurtta Pro

Tänä talvena oli niin paljon pakkasta, että pikku Kipan piti pitää talvimanttelia päällä vielä silloin niin lyhyen turkin vuoksi.

Hurtta Pro on paras koirantarvike merkki

Meidän pikkuneiti-Lilja kellii matolla

Pääsiäinen on kohta tulossa, joten suklaamunien maistajaiset alkoivat

Rölli ja ihanat viikset

Rölli tupsukorva

Rölli punatabby-oranssisilmä

Nooh ymmärtääkös joku näitä kuvia?

Milo lenkkeilemään

2011-03-23T14:07:00.001+02:00

Vihdoinkin Milo-poika pääsee taas ulos lenkkeilemään. Puoleen vuoteen poika ei ulkoilmasta ole päässyt nauttimaan oikeastaan ollenkaan. Lasta otettiin pois jalasta reilu viikkoa sitten ja nyt mennään kuukauden päivät ainakin tukisiteen kanssa. Jalka näyttää kuulemma oikein hyvältä. Lihaksia jalassa ei oikein ole vielä, joten jalka näyttää erittäin ruipelolta. Ajattelin viedä Milon koirahierojalle, josko hieronta auttaisi jalkaa paranemaan nopeammin. Milo nauttii ulko-ilmasta kyllä täysin siemauksin.

Gear-koirako?

2011-03-16T08:25:00.000+02:00

Liityin suomen kennelliiton jäseneksi tässä vähät aika sitten. "Liittymislahjana" kotiin alkaa tulemaan koiramme-lehteä. Yhdellä lehden sivuista etsitään gear-koiraa malliksi ja Mielestäni Milo olisi oikein sopiva siihen, joten ilmoitin Milon kyseisellä kuvalla. Yläpuolella. Ilmoittautuminen taisi olla huhtikuun loppuun jos nyt en ihan väärin muista, joten hetki tarvitsee vielä odotella tuloksia, mutta ilmoittelen sitten, jos Miloa lykästää.

Pojat poseeraa niin nätisti.

(todellisuudessa otin melkein 50 kpl kuvia ja muutama vain onnistui)

Tässä onneksi yksi loisto-otos!! ^^

Kyllä mä niin hyvin päivittelen!!

2011-03-16T08:14:00.000+02:00

Siis niin. Taas on melkein kuukaus viime kirjoituksesta kulunut, nooh kerrotaanpa tästä sitten kuvia apuna käyttäen tapahtumista.
Ihana talvi ollut. Joku sanoisi että aivan liian pitkä ja kylmä. Itse tykkään oikeastaan kaikista vuoden ajoista, kyllä sitä seuraavaa tietenkin aina rupeaa odottamaan. Koirien kannalta talvi ei välttämättä ollut mitä kivoin. Pakkasta oli jonain päivinä niinpaljon, ettei ulos edes tarkentunut lähteä. Tassut jäätyivät heti ulos mentäessä.
Kipa ainakin tykkäsi talvesta ja lumesta, niinkuin kuvassakin näkyy. Tällaisen vahinkokuvan sain otettua, kun oltiin läheisellä pellolla riehumassa. Yllä oleva kuva siis.

Milo ei ikäväkseen päässyt tuosta talvesta nauttimaan oikeastaan ollenkaan jalan takia. Toivotaan että kolmas kerta toden sanoisi ja nyt jalka tulisi viimeinkin kuntoon. Kyllä sitä on poika puoli vuotta joutunutkin jo kestämään :(
Kipalta en kuitenkaan pois sulkenut talvesta ja kavereiden seurasta nauttimista.
Ylhäällä olevassa kuvassa kolme veljestä; vas. Roope kesk. Ruska oik. Kipa.
Ollaan Katan kanssa yritetty tosiaan nähdä väh. kerran viikossa, jotta pojat pääsis yhdessä riehumaan lenkin yhteydessä tai sitten ollaan menty Katan luo kyläilemään. Tällaisen kuvan sain taltioitua leikkien tiimellyksestä.

Veljekset poseeraavat hienosti!
vas. Kipa oik. Roope

Siskoni Saija vas. ja Salla oik. olivat meillä hiihtolomallaan yökylässä.

Kahden yön kyläily muuttui melkein koko viikon kyläilyksi. Meillä oli kyllä kivaa.

Tehtiin ja paistettiin lettuja,juotiin kaakaota kermavaahdon ja vaahtokarkkien kera, oltiin paljon ulkona, käytiin jopa kerran luistelemassakin. Itsekkin pysyin pystyssä vaikka en pariin vuoteen ollut luistellut ollenkaan, kun en niitä omia luistimia omista :/

Vaikka en oikein tiedä miten sitä henkilöhakua aletaan harjoitella, niin kokeiltiin muutaman kerran siskojeni kanssa sillä tavalla, että Salla ja Saija pitivät Kipaa sen aikaa kiinni kun menin aika helppoon piiloon ja päästivät Kipan ja käskivä etsiä. Aika hienosti se kyllä sujui.

Tarvitsee etsiä jostain oikeat harjoitteluohjeet ja ruveta treenaamaan, meinaan vaikutti aika kivalta puuhalta ja Kipakin näytti tykkäävän!

Milokin pääsi hiukan nauttimaan talvesta ja ulkoilmasta, vaikkei siitä oikein tullutkaan mitään, sillä pojulla on niin paljon patoutunutta energiaa ulos mentäessä ettei sitä oikein saa pidettyä aisoissa. Tarvitsee kuukauden päivät jaksaa olla vielä hissukseen, josko sitten päästäisiin hiukan jo lenkkeilemään ja josko kesään mennessä pojun voisi päästää jo vapaana kirmaamaan. TOIVOTAAN TOIVOTAAN!!

koirat on koiria

2011-02-19T16:12:00.004+02:00

Meidän Kipa-vauveli on jo kohta puolen vuoden ikäinen. Sisäsiistiksi vois poikaa jo sanoa oikeastaan. Välillä käy vielä vahinkoja ja varsinkin jos ollaan kauan pois kotoota. Matot olen kuitenkin riskin kanssa uskaltanut laittaa eteiseen ja olohuoneeseen. Kuukauden lopussa Mennään sydänkontrolliin jolloin Hanne tarkastaa kuuluuko sydämmestä vielä sivuääni. Mikäli ääntä vielä kuuluu, Hanne suositteli lähtemään Turkuun sydänkuvalle selvittämään mistä ääni kuuluu. Tähän mennessä koira on ollut täysin oireeton, joten toivotaan että ääni oli vain ohimenevää. Muuten Kipa on ollut täysin terve reipas poika. Ollaan yritetty ystäväni kanssa (otti Kipan veljen) treffata vähintään kerran viikossa että pojat ovat päässeet yhdessä leikkimään. On kiva seurata yhdessä poikien kehittymistä ja voi kysyä myös vinkkejä, mikäli sellaisia on tarvittu. Muutama viikko sitten kävin siskojeni kanssa myllyssä shoppaamassa ja piipahdin suomalaisessa kirjakaupassa (muistaakseni sen niminen)ja löysin KOIRAKUISKAAJA-kirjat. Aikaisemmin olin kuullut hiukan niistä ja nähnyt ohimennen LIV:iltä ohjelmaa enkä sen enempää noteerannut moista ohjelmaa. Kirjaa kuitenkin lukiessani moni asia koirien ruumiinkielestä ja ajatuksistani yleensä koiriin on aika tavalla muuttunut. Hurahdin heti seisomalta aivan täysin CESAR MILLANIN koirankuntoutus metodeihin. Siis aivan uskomatonta ja meikäläinen on ainakin pistetty aikapaljon miettimään asioita uudestaan. Päälimmäisenä on jäänyt kolme tärkeää sanaa; LIIKUNTA, KURI ja RAKKAUS. Kirjaa muutaman sivun luettuani ostin heti kaupasta koirakuiskaaja DVD 2. Tosiaan suosittelen ehdottomasti jokaisen koiranomistajan lukemaan tai vähintäänkin katsomaan niitä jaksoja!!! Huomasin jaksoja katsoessani että suurimmassa osassa koirien ongelmista on aina lähtökohtana se että ihmiset pitävät koiriaan ihmisinä/lapsinaan!!!! KOIRAT ON KOIRIA!!!

veljekset kuin ilvekset

2011-02-08T08:53:00.003+02:00

Milo oli tässä pari viikkoa sitten kolmannen kerran nyt leikkauksessa. Tällä viikolla pitäisi ottaa tikit pois ja vaihtaa siteet. Kuukauden verran lasta vielä jalassa. Poika on jo onneksi pirteä, iloinen, ihana oma itsensä. Tälläkertaa lastakin on paljon mukavamman mallinen, jalkaterä on avoin niin pääsee paljon paremmin kävelemään eikä lasta lähde poiskaan niin helposti. Kipa-vauveliini on kasvanut niin huimasti siitä kun haimme pojan kennelistä. Tällähetkellä meillä on sivulle tulemisen harjoitukset käynnissä. Innokkuutta ainakin riittää ja tuntuu että Kipa oppiikin asiat paljon nopeammin kuin Milo tai sitten se vaan johtuu emännästä ja kokemuksesta :) En ole katunut päivääkään toisen koiran hankintaa, vaikkakin kustannukset aina tuplaantuu, mutta sitä on niin ilo katsella kun Milo on niin iloinen kaverista. Pojat painaa menemään ympäri kämppää ja jokapuolella kuuluu ärinää ja rähinää kun veljekset varastelee toisiltaan leluja ja pureskelee toistensa korvia.

Milo ressu

2011-01-18T07:30:00.002+02:00

Nuoresta iästään huolimatta Milo ressu on joutunut kokemaan aika paljon tuon jalan kanssa ja taas edessä uusi leikkaus. Ei se jalka ota vaan parantuakseen. Kokoajan ilmenee uusia vikoja. Tällä kertaa jalan sisällä oleva ommel on revennyt ja jalka edelleen tosi kipeä. Edessä siis taas leikkaus. Toivotaan että kolmas kerta toden sanoo tällä kerralla ja saataisiin iloinen, täynnä energiaa oleva Milo-poika takaisin. Ei ole pojan helppoa olla kun koirien perus tarpeisiin kuuluisi liikunta päivittäin, toisien koirien näkeminen sekä leikki/riehumis hetket. Ja jos ajatellaan vielä uusien asioiden opettelua, niin jalka paketissa se ei kauhean mielekästä hommaa ole. Anna sanoi, että jalassa on taas pari viikkoa kauhea sama motti mikä on ollut tässä parina viime kertanakin ja sen jälkeen nelisen viikkoa side. Se tarkoittaa silloin sitä, ettei poika saa taas kuuteen viikkoon tehdä jalan kanssa käytännössä mitään. Ja meidän pitää saada POIKA pidettyä aisoissa se kuusi viikkoa. Helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin kun tuo toinen rääpäle asuu samassa osoitteessa.

Pirtelön keikari alias Kipa

2011-01-12T21:48:00.005+02:00

Kipa tuli siis meille Pirtelön kennelistä, Porista. Pentu on nyt melkein puolen vuoden ikäinen. Ruokaa poika syö vielä kolmesti päivässä, mutta ajateltiin vähentää ruokamäärää kahteen pojan täytettyä sen 6kk. Hampaat on melkein kaikki vaihtuneet, isoja kulmahampaita lukuunottamatta. Tarvitseekin ruveta seurailemaan, josko hampaat rupeisivat lähtemään tai sitten ne tarvitsee ottaa pois. Tottelevaisuutta ja temppuja ollaan Kipan kanssa harjoiteltu. Tähän mennessä poju osaa käskyt; istu, maahan, molemmat tassut sekä selälleen menemisen. Hienosti Kipa on myös oppinut odottamaan lupaa ruoan syömiseen sekä tarpeiden tekeminen onnistuu jo useammin ulos kuin sisälle. Hieman ulos pyytämisen merkkejäkin havaittavissa. Näin isoveljeen voi aina hyvin verrata, joten sen tein tälläkin kerralla;eroavaisuuksia on paljon poikien välillä. esim. Kipa on todella perso ruoalle, poika söisi varmasti kaikkea mitä nenän eteen vain lykättäisiin kun taas Milolle ei maistu edes keksit eikä leipä. Kipa on hieman pidättyväinen vieraita ihmisiä kohtaan kun taas Milo syöksyy päätä pahkaa kaikkien vieraidenkin luokse. En ole oikeastaan löytänyt pojista vielä mitään samanlaista piirrettä ja ei kai niillä samanlaisia piirteitä tarvitsekkaan olla. Vähintään kerran viikossa ollaan yritetty pitää veljien yhteinen leikkihetki. Ollaan menty poikien kanssa koirapolulle lenkille tai sitten ihan kyläilemään sisätiloihin. Näistä samanlaisuuksista erinlaisuuksista kun olen jauhanut, jatkan vielä vähän lisää...Kipassa ja alias Roopessakin on paljon eroavaisuuksia. Kipa on hiukan isomman kokoinen kuin Roope, ainakin tässä vaiheessa vielä. Kipa on varmaan pentukupista syönyt kaikki Roope ressunkin ruoat. Ja vaikka Roope on pieni mutta samalla myös erittäin pippurinen. Roope pistää kyllä Kipan ihan aisoihin jos toinen villiintyy. Samoiten Roope ei varmasti anna kenenkään hyppiä silmilleen eikä anna mitään periksi. Kipa ei ole kauheasti mitään haukkunut, kun sitten taas Roopea saa olla kokoajan kieltämässä haukkumisesta.Ovat ne kyllä senpäiväisiä veijareita molemmat, että oksat pois!

Uusi perheenjäsen

2010-11-29T08:40:00.004+02:00

Oltiin jo hetken aikaa kyselty sheltti kenneleistä pentua, eikä mistään tuntunut saavan. Kaikissa paikoissa oli pennut jo varattuja, joissakin jopa ennen syntymää. Läheteltiin sitten Milon kasvatin, Raija Perälän kanssa s-postia puolin ja toisin ja hän ilmoitti että Porissa Pirtelön kennelissä on kaksi 3kk ikäistä uros shelttiä vailla kotia. Pirtelön kennelillä ei ole kotisivuja ja sainkin Raijalta Eila Paksujalan numeron. Soitin sitten Eilalle ja pentuja pääsikin sitten katsomaan vielä samana päivänä. Ystävälläni on myös sheltti ja hänkin oli suunnitellut toisen pennun hankintaa. Lähdimme sitten yhteiskyydillä ja sieltä palattuamme meillä oli kaksi pentua mukanamme. Ihana koko pelkkä ajatuskin että molemmat pennut saivat kodin Raumalta ja voivat vielä nähdäkkin toisiaan <3.Milo-poika oli enemmän kuin innoissaan uudesta perheenjäsenestä. Koko loppu illan Milo meni Kipaksi nimetyn pikkuveijarin perässä ja oli aivan intopiukassa. Kissatkaan eivät mitään suuremmin reagoineet ja nyt jo ovat oikein kavereita keskenään.

Jalan kanssa takapakkia

2010-11-17T09:32:00.002+02:00

Ehdittiinkin Milon kanssa viikko käymään lenkillä, kunnes poika rupesi taas valittamaan jalkaansa. Ulos menosta ei tullut mitään, Milo käyttäytyi ulkona pelon omaisesti, eikä loppuviimeksi suostunut edes lähtemään ulos. Käytiin sitten näyttämässä Annalle taas kerran jalkaa ja hyviä uutisia oli turha odotella. Pinnallinen koukistaja oli kyllä paikoillaan, mutta jalkaan oli tullut ommelaineen tekemä turvotusreaktio, joten jalka täytyi leikata uudelleen ja ommelmateriaali poistettiin ja tukikudos kiinnitettiin sulavalla materiaalilla.

Eli ollaan taas samassa lähtöpisteessä, kuin elokuun lopulla. Jalassa kauhea kipsi ja ehdoton liikuntakielto. Elikkäst koiran kantoa ulos tarpeiden teolla ja sen jälkeen kanto takaisin sisälle. Tälläistä meillä taas muutama kuukausi.

Harmillista sillä meidän haaveet agilityharrastuksesta taitaa olla hukkaan heitettyä aikaa, voi olla ettei tuolla jalalla voi enää hyppiä minkäänlaisia esteitä. Ei ehditty saada tuntumaa edes möllikisojen puitteissa, sillä jalka meni juuri ennen 10kk ikää. Noh ei kannata jäädä maahan makaamaan vaan tarvitsee keksiä pojalle jotain muuta harrastusta. Tokoilua olen miettinyt, josko sitä sitten yrittämään kun jalka paranee kokonaan liikkumiskykyiseksi.

Milo 1v

2010-11-17T09:26:00.003+02:00

Milon 1v poseeraus

En ole hetkeen ehtinyt kirjoittelemaan Milon kuulumisia, joten nyt sitten päivittelen ahkerasti.

Meidän ihana Milo-pojumme täytti 8.11 vuoden. Tuona päivänä tasan vuosi sitten Milo syntyi pentulaatikkoon muiden sisarusten kanssa.

Toipuminen

2010-09-20T09:17:00.003+03:00

Kolmisen viikkoa on kohta kulunut Milon leikkauksesta. Viime viikon keskiviikkona käytiin ottamassa tikit jalasta pois ja vaihtamassa uusi lasta tilalle. Kinner oli Annan mukaan hyvin parantunut. Vielä viikon poika joutuu keplottelemaan lastan kanssa ja sitten tilalle tulee kevyempi side ja jos sitten päästäisiin jo hiukan kävelemäänkin. Nämä neljä viikkoa elämä on sellaista että Milo kannetaan ulos tekemään tarpeet ja tarpeiden tehtyä kannetaan takaisin sisälle. Rankkaa on mutta kyllä tästä selvitään. Milo on varmasti ikionnellinen kun pääsee taas kunnolla kävelemään ilman kauheaa kipsiä jalassa ja niin olen myös minä. Odotan jo kovasti että päästään taas lenkkeilemään kunnolla pojan kanssa. Täytyy vaan malttaa ajan kanssa jalan parantua ja kunnolla kuntouttaa ettei jalka mene uudestaan!

Diagnoosi:Oikean takajalan kinnerluksaatio

2010-09-01T09:41:00.002+03:00

Milo kotiutui eilen kolmen tunnin lääkärissä olon jälkeen. Jalassa kauhea iso paketti, mutta tötteröä päähän ei ainakaan vielä tarvinnut laittaa. Kotiuduttuaan poika nukkui melkein koko loppupäivän. Illalla pojan kunnolla herättyä maistui koiranmakkara, kun ei ollut koko päivänä saanut ruokaa syödäkseen. Yö meni hyvin pieniä vinkumisia lukuun ottamatta. Hiukan poika sisällä yrittää kävellä isosta paketista huolimatta. Lääkkeiden ottamisessa ei onneksi ole mitään ongelmia. Nyt tarvitsee vain toivoa että kaikki menee hyvin ja jalka parantuu kunnolla. Lenkit pois kokonaan ja kannamme pojan aina ulos pissalle ja takaisin sisälle. Sisällä sitten yritetään keksiä aivoille jotakin virikettä. Hajuerottelua aletaan harjoittelemaan muutaman päivän päästä, kun poika on kunnolla tottunut pakettiin jalassaan. Ensimmäinen etappi on kahden viikon päästä, kun tikit otetaan pois ja lasta jalassa vaihdetaan. sen jälkeen vielä ainakin kaksi viikkoa side jalassa ja puoleen vuoteen ei kunnon liikuntaa eikä varsinkaan mitään agilityyn liittyvää. Onneksi talvi osuu juuri kohdallemme ja keväällä päästään toivottavasti taas harjoittelemaan. Tästä sen huomaan, kuinka tärkeää agilityssä on alku ja loppulämmittely!!!

Milo sairaslomalle :(

2010-08-26T17:13:00.003+03:00

Kaikki alkoi siitä, kun oltiin perjantaina Vahdolla ( pieni kunta Turun lähellä) vanhempieni luona käymässä. Lähdettiin sitten leikkimään pikkusiskoni kummitädin koiran (pyreneittenpaimenkoira) Kaffen kanssa. Kaffe haukku ja yritti leikkiä Milon kanssa rajun puoleista leikkiä, poika ei tosin pitänyt rajusta leikistä ollenkaan ja juoksi vain pakoon "hullua" muijaa. Leikkihetken jälkeen mentiin vielä hiukan kävelemään tietä pisin ja Milo rupesi saamaan ihmeellisiä sätkyjä. Ihan kuin joku olisi pistänyt sitä takamukseen. Tutkittiin poika moneen otteeseen, eikä silloin huomattu vielä mitään joten annettiin sitten asian olla. Säpsähdyskohtaukset kuitenkin jatkuivat ja muutaman kerran poika vinkaisikin ja nosti tassua. Soitin maanantaina lääkäriin ja saatiin torstaille aika.

Käytiin lääkärissä ja huonoja uutisia saatiin mukaan. Lääkäri sanoi vialle jonkun hienon ja pitkän nimen, mutta en muista sitä enää. Kyseistä vikaa esiintyy ainoastaan shelteillä ja (joillakin collieillakin on kuulemma todettu) erityisesti agilityä harrastavilla. Jos oikein ymmärsin niin nivel on jotenkin pois paikaltaan ja lenksuu käveltäessä. Nivel täytyy kiristää leikkauksella. Saatiin leikkaus ensi tiistaille ja ennen sitä täytyy vain tehdä pieniä lenkkejä eikä hyppiä poika saisi ollenkaan. Leikkauksesta tulee tikit jalkaan ja jalka pitää pitää paketissa. Päähän tarvitsee laittaa muovitötterö, ettei pääse repimään pakettia irti. Suureksi harmiksi meidän agilityharrastus jää hetkeksi tulevaisuuteen, mutta toivotaan että leikkauksen jälkeen jalka parantuisi hyvin ja saataisiin jatkaa vielä harrastamista. Ja onneksi Milo on vielä niin nuori että meillä on aikaa vielä harjoitella...

Viikon tapahtumia

2010-08-14T10:10:00.010+03:00

Annika tuli meille tiistaina taas muutamaksi päiväksi, ennen koulun alkamista. Keskiviikkona työkaverini tuli koiransa kanssa meille kylään. Sisällä oleminen ei kannattanut Wiloun merkkailun takia, joten päätettiin mennä läheiselle hiekkakentälle. Päästettiin kentällä koirat vapaaksi ja heiteltiin niille palloa. Wilou oli kiinnostunut pallosta, mutta Milo oli enemmänkin Wiloun paimentamisesta.

Kumpi mahtaakaan saada pallon

Wilou ja Milo

Illalla oli vielä agilityharkat ja Annika sai toimia valokuvaajana.

Keppejä harjoiteltiin ahkerasti, aikast hyvin ne alkaa jo sujua!

Hypyt menee Milon puolesta hienosti,

itse tarvitsen vielä harjoitusta, sillä asiat

ei selvästi mene tajuntaan.

Torstaina illalla mentiin Ruskan ja

Katan kanssa koirapolulle.

Jihaa, juoksukohtaus!

Pelottavan näköiset kaverukset.

"Noniin paikka pojat nyt otetaan kuva!"

Yksi kuva onnistui miljoonasta kuvasta.

Mun kuulumiset

2010-08-07T09:31:00.004+03:00

Minä ja Ruska

Äiskä ei ol hetkeen taas kirjotellu, joten päätin ite tulla kertomaan kuulumisiani.

Oltiin kissojen kanssa maanantaina mummin ja Annikan luona hoidossa kun äiti ja iskä lähti Helsinkiin. Mulla oli ainakin kivaa, kun Annika leikki mun kans kokoajan ja käytiin pitkällä lenkilläkin. Kissat ei tainnu olla samaa mieltä, vähän mä nauroin niitä, kun ne meni vaan seinii pisin eikä antanut kenenkään koskee niihin. Parempi mulle, niin sain vaan entistä enemmän huomioo. Äiti ja iskä palas sitten reissultaan illalla, ne oli kuulemma eksynytkin matkalla, kun eivät olleet ennen Helsingissä käyneet.

Keskiviikkona oltiin ekaa kertaa iskän kanssa agilityharkoissa. Ei se aluks osannu mun kans tehä mitään, mutta loppua kohden saatiin molemmat jo kehujakin. Ens viikolla pääsenkin äiskän kanssa pitkästä aikaa.

Torstai illalla mentiin Ruskan kanssa koirapolulle lenkille. Ruskan äiskä oli ottanut mukaan sellasen pienen rotalta näyttävän koirankin mukaan, sen nimi oli kai Stefan tai joku sellanen. Olisin halunnut kauheesti tehdä tuttavuutta Stefanin kanssa, mutta se tais hiukan pelätä mua, kun menin haistelemaan sitä. Hauskaa meillä silti oli ja lopuksi juostiin Ruskan kanssa hiekkakenttää pisin tuhatta ja sataa. Se piän sinttikin yritti pysyy mukana, mut eihän se nyt tietenkään meijän vauhdissa pysynyt. Kyl mä olisin vielä toisen kerran jaksanut lenkin mennä, mutta piti lähteä sitten nukkumaan. Toivottavasti mennään taas pian uudestaan!

Perjantaina äiti kävi ostamassa järjestelmäkameran, se oli siitä niin innoissaan ja otti meistä kokoajan kuvia. Mua ei kiinnostanut sellanen kuvien ottaminen yhtään, eikä se kissoistakaan näyttänyt kuvia kauheasti saavan. Tänään kuulemma mennään luontoon ottamaan kuvia, hoh hoijaa sitä touhua!

Mustan pitsin yö

2010-07-31T11:02:00.005+03:00

Sää suosi joten lähdettiin katsastamaan mustan pitsin yöelämä. Ihmisiä oli tänä vuonna paljon liikkeellä. Kaikki kojut kierettiin, Benettonista tarttui mukaan itselleni takki ja Milolle ostettiin Ilonaiheesta herkkulihatikkuja. Hyvää musiikkia meille tarjosi Eternal Erection sekä Sami Hintsanen & Alabama HouseBand.

Eternal Erection

Sami Hintsanen & Alabama HouseBand

Kaiken näköst juttuu

2010-07-26T12:24:00.004+03:00

Olen tehnyt Milolle sellaisesta jauhelihamassasta herkkupötköjä harjoituksia varten, mutta ei ne pojalle kelpaa jostain kumman syystä. Se syö sitten mielummin meijän kissojen raksuja herkkupaloina ja on niistä vielä ihan intona.

Käytiin pojan kanssa hiukan ulkona harkkaamassa keppejä ja hyppyestettä. Intoa tästä harrastuksesta ei selvöstikkään puutu, se on hyvä juttu! Kepit rupee menemään jo paremmin, vielä tarttee vaan saada koira tajuamaan mistä välistä aloitetaan, meinaa välillä aloittaa väärästä välistä. Täytyy vaan harjoitella ahkerasti. Huomenna olis taas harjotukset. Itse en harmi vaan pääse töiden takia, joten Timon täytyy mennä sitten ekaa kertaa Milon kanssa. Saas nähdä miten pojilla menee, uskon kyllä että hyvin menee.

Varasin Liljalle sterilointi ajankin kun se niin paljon ruvennut mouruaa, ettei sitä jaksa enää kuunnella ketään, sekä se yrittää päästä kaikista mahdollisista paikoista ulos. Oviinkin tarttee hommmata lukot kun se on hokannut miten ovet saa auki. Hyppää vaan kahvaan roikkumaan ja kas ovi aukeaa. Parin viikon päähän sain vasta ajan. Täytyy vaan toivoa että se mouruaminen loppuu sen leikkauksen jälkeen, meinaan se on aika hermoja raastan kuuloista piipitystä.

Kohta on rahatkin koossa järkkäriin, jota olen jo kauan haikaillut. Palkkapäivä kun tulee niin tämä nainen lähtee kameraostoksille!

Agilitykisat Raumalla 24.7

2010-07-26T12:08:00.003+03:00

Oltiin Milon kanssa katsomassa lauantaisia agilitykisoja. Hiekkakentällä oli MAXI 1 lähdöt ja käytiin katsomassa Virpin ja Sleyerin lähtö sekä Pirjon ja Rossin. Sleyeriä ei näyttänyt kiinnostavan tuolloin rata ollenkaan, vaan muut asiat oli mielessä. Rossi suoritti radan hitaasti mutta varmasti. MAXI 1 jälkeen mentiin nurmikolle katomaan MEDI 1 lähtöjä. Milo oli innoissaan koko tapahtumasta ja haukkui ja pomppi edes takas hihnassa, poika olis varmaan kanssa halunnut mennä vähän rataa suorittamaan. Harjoteltiin myös samalla kentänlaidalla vähän perusjuttuja ja hienosti poika keskittykin vaikka ympärillä oli paljon kaikennäköisiä ärsykkeitä.

Kyllä se vaan on hienoa katseltavaa, kun koira ja ohjaaja suorittaa radan ilman mitään virheitä. Siihen mekin sitten pyrimme vuoden päästä, toivottavasti!

Kissat kissat

2010-07-23T11:42:00.002+03:00

Oltiin eilen Milon kanssa iltalenkillä. Laitoin kissat makkariin ja avasin parvekkeelta yhden lasin ja jätin parvekkeen oven auki jotta ulkoa tulisi hiukan viileää ilmaa sisälle. Lenkiltä tultuamme huomattiin että nurmikolla on joku valkoinen kissa, juuri parvekkeemme alapuolella. Valkoinen kissa oli tietenkin Lilja. Rölli istui parvekkeella olevan räystään päällä eli parvekkeen ulkopuolella. Lilja oli sitten saanut makkarin oven auki ja päättänyt hypätä parvekkeelta 4m korkuudesta alas. Rölli on senverran mammari että ei ollut uskaltanut hypätä vaan kökötti siellä parvekkeella jumissa ja naukui. Ihme ettei Liljalle ollut käynyt kuinkaan. Nyt sitten hankkimaan oveen lukkoa, ikkunoihin hyttysverkkoa ja parvekkeelle myös jonkinnäköistä verkkoa, että saisi edes hiukan tuuletettua tätä huushollia.

Syypää itse!

Agility harkat

2010-07-21T09:14:00.002+03:00

Äiskällä oli eilen synttärit. Ei me sitä kyllä mitenkään erityisemmin juhlittu. Eilen oli kans taas ne agility harkat. Hoh hoijaa, mua ei oikeen kiinnostanut eilen toi namin perässä juoksentelu, vaan kaikki muut hajut ja ihmiset oli paljon kivempia, kun äiskän kanssa treenaaminen. Harjoteltiin aluks keppejä, no kyllähän mä alan päästä jo asian ytimeen, mitä äiskä haluu mun tehdä. Meidän kanssa oli treenaamassa toinen kouluttajistamme, Virpi. Virpi oli paljon kivempi ja kiinnostavampi, kun äiti ja herkkupalat yhteensä. Keppien jälkeen harkattiin hyppyesteitä. Ei ne esteetkään kauheesti mua kiinnostanut, pari kertaa tein hypyt äitin mieliksi ja jatkoin taas haahuilua. Äiskä yritti sinnikkäästi saada mun kiinnostusta kohennettua ja harjoteltiin sitten vielä kolmen esteen lähtöä, putkesta renkaan läpi pöydälle jne. Kyllä mä parikertaa neeki sitten tein onnistuneesti. Lopuks vielä kokeiltiin keinua. Muutaman kerran mentiin sillai, että Virpi hidasti keinun alas tuloa, no kyllähän mä sen nyt uskalsin mennä, ei mua paljoon keinun liikkuminen hetkauttanut. Kokeiltiin vielä ilman mitään hidastuksia ja hienostihan mä siitä suoriuduin, no broblem, en mä kato jännitä mitään!

maanantai 19.7

2010-07-19T10:01:00.004+03:00

Niin on kiirettä pitänyt, etten ole ehtinyt Milon kuulumisia päivittelemään.

Oltiin 7.7 keskiviikkona agilityporukan kanssa Laitilan agilityradalla harjoittelemassa oikeilla esteillä. Harjoitukset meni oikein hienosti ja Milo jaksoi keskittyä harkkoihin kunnolla. Harjoittelimme rengasta, pussia, putkea, puomia, a-estettä, vinokeppejä, keinua ja valssausta hyppyesteiden välissä. Harkat oli myös 13.7 tiistaina toisen vetäjämme Virpin kotona, missä yleensä meillä on harkat. Harjoiteltiin enimmäkseen keppejä ja valssausta hyppyesteiden välissä. Milo rupeaa selvästi ymmärtämään keppien jujun, sillä poika jo hiukan menee itsekseen pujottelua kepeissä mentäessä. Koirat ei kauheasti jaksaneet sillä lämpöä oli tuolloin +30.

Harjoitellaan rengasta Laitilan agilityradalla.

Ollaan käyty muutaman kerran totuttamassa poikaa veteen, kun ei aluksi uskaltautunut uimaan. Totuttelu tuotti tulosta ja poika menee vihdoinkin innoissaan uimaan, tai varsinkin jos keppiä heittää veteen.

Toiminnan täyteinen päivä

2010-06-30T19:22:00.002+03:00

Tänään meille tuli kylään Elisa, Markus ja tanskalais-ruotsalainen pihakoira Hippu. Mentiin Milon kanssa heitä ulos vastaan ja hännät heiluivat kummallakin koiralla innosta. Milolla kun on selvästi heränneet jo nuo äijävaistot, niin sitä oltiin sitten alusta asti nokka toisen takamuksessa. Milo sai tuliaisiksi hienon pallonarun, mikä kiinnosti kylläkin Hippua enemmän kuin Miloa. Sisälle tultaessa Hippu halusi antaa myös omat tuliaisensa meille ja päätti kakata olohuoneessa olevan karvamaton päälle. Koirat rupesivat senverran riehaantumaan, että parhainta oli lähteä ulos purkamaan energioita.Lähdimmekin Lähdepellon koirapolulle. Polulla oli paljon uusia hajuja haisteltavana ja paikkoja tutkittavana. Tultiin kohtaan, jossa olisi päässyt uimaat, mutta kumpikaan ei uskaltautunut uimaan vaan kastoivat tassut vain. Hippu tosin taiteili ison kiven päällä, tipahti siitä vahingossa veteen ja kastui raukka kokonaan. Rantaan räpiköityään Hippuselle tuli kauhea juoksuhepuli ja siitäpä Milo sitten innostuikin jahtausleikkiin. Loppumatka menikin niin, että Hippu haisteli hajuja, tutki ympäristöä, juoksi käpyjen ja keppien perässä, eikä ollut kauheasti huomaavinaan Miloa. Milo taas juoksi ja seurasi Hippua. Lenkin lopussa Hippu, Elisa ja Markus näyttivät vielä, miten etsitään ihminen ilmasta tulevien hajujen perusteella. Elisa meni piiloon, Markus piti Hippua ja Elisan mentyä piiloon Markus lähetti Hipun etsimään. Hienosti tyttö löysi Elisan piilosta. Takaisin kotiin tultua leikki jatkui hetkenaikaa, kunnes molemmat rauhoittuivat hetkeksi. Vieraiden oli aika lähteä kotiin ja lähdettiin siitä sitten vielä Vanhainkodin lenkille. Lenkkiseurana oli tänään Tassu, Ruska ja Beea. Koirilla oli taas energiaa painaa pisin metsää. Milollakin oli jokkain varastossa energiaa vielä jäljellä vaikka juuri olivat Hipun kanssa painaneet muutaman tunnin. Beean kanssa poika näytti eniten juoksevan ja leikkivän. Ärinää, murinaa ja haukuntaa vain kuului kun ne vetvät metsäpolkua edes takas. Käytiin vielä pienen järven rannalla kokeilemassa josko koirat olisivat halunneet mennä uimaan. Kukaan muu ei uskaltanut, mutta Milo poika yllätti ja meni kunnolla uimaan varmastikkin kyllä puolivahingossa. Lenkin jälkeen Milo oli niin väsynyt että nukahti lattialle välittömästi.

Agility harkat

2010-06-29T18:38:00.002+03:00

Tänään alkoi taas ihanat agi-harkat kesäloma tauon jälkeen. Niitä olikin odotettu innolla. Milolla näytti olevan energiaa paljon. Lämmin tai varmasti koirien mielestä kuuma ilma ei haitannut menoa. Tänään harjoiteltiin keppejä, putkea, pöytää, hyppyesteitä sekä kosketuspintoja. Nameina käytin tänään nakkipaloja, jotka näyttivät kelpaavan suursyömärille. Ensin harjoiteltiin kosketuspintaa. Milo sai olla esimerkkinä ja hienosti poika harjoitteet suorittikin. Seuraavaksi harjoiteltiin putkea. Sitä ei oltu ennen harjoiteltu, mutta todella hyvin Milo menikin putkeen ja tuli oikeasta päästä ulos. Lopussa ei tarvinnut kuin näyttää kädellä ja sanoa 'putkee' niin poika jo viilettikin innoissaan putkesta läpi. Putken jälkee mentiin kepit. Milo meni hienosti, sillä oltiin kotonakin jo niitä hiukan harjoiteltu. Keppien jälkeen mentiin hyppyestettä ja pöytää harjoittelemaan. Esteen yli hypättiin, täällä, sitten pöytä, 5 sekunttia paikallaan, täällä ja hyppää (takaisin esteen yli). Päästiin vielä uudestaan harjoittelemaan keppejä ja putkea. Kepestä suoraan putkeen. Poika kulki todella hienosti. Itsekkin oli niin innoissaan onnistumisisa että sai kauhea juoksukohtauksen. Siellä se sitten mennä viiletti pitkin harjoituskenttää. Sain sen sitten rauhottumaan ja yritettiin vielä hyppyesteitä, mutta siitä ei sitten tullut enää mitään joten luovutin ja harjoittelut tältä päivältä riittivät selvästi Milolle. Toinen ohjaajistamme haki koiransa Natalian pihalle temmeltämään hetkeksi. Milo selvästi ihastui Nataan eikä päästänyt narttua hetkeksikään silmistään. Yritti Milo muutaman kerran päällekkin, mutta Nata osasi kyllä pitää puolensa joten Milo joutui tyytymään vain yrityksiin. Harkkojen loputtua ja kotiin päästyämme Milo simahti välittömästi lattialle.

Juhannus 2010

2010-06-28T12:52:00.009+03:00

Milo tykkää olla Annikan sylissä ihan rennosti.

Juhannus vietettiin rauhallisissa merkeissä mökillä. Milo oli onnessaan taas kerran kun sai vapaana juosta pihalla. Milon lempipuuhaa oli jalkapallon pelaaminen, jota poika olisi pelannutkin kokoajan. Välillä piti hetkenaikaa levätä, että taas jaksoi pallon perässä juosta. Milo oppi myös pukkaamaan palloa.

Uimaankin poika pääsi pari kertaa. Veneellä soutamassakin käytiin, eikä Milo pelännyt veneessä olemista ollenkaan, vaikka ei ollut ennen kyydissä ollutkaan.

Juhannus

2010-06-22T19:41:00.002+03:00

Lähdemme torstaina ajamaan kohti Keski-Suomea, Timon porukoitten mökille Viitasaarelle. Vietämme siellä juhannuksen ja tulemme sunnuntaina takaisin Raumalle.

Milon retki koirapolulla. Pahoitteluni julkaisusta. Ihan perseeks menee vaikka miten yrittää

2010-06-21T13:57:00.031+03:00

Milo innostuneena koirapolulla

Herra järvitarkastaja työssään.

Vastaus, vesi ei ole uimakelpoista! Liian

puhdasta, mutta tassut uskaltaa kuitenkin kastaa.

Mutta tässä kohtaa likaa ja mutaa on juuri sopivasti kahlaukseen....

Muta viilentää mukavasti tassuja....

Kepinheittelyä kalliolla:

Kotona retken jälkeen.

KUVA ja ILME kertoo enemmän kuin tuhat SANAA :D

Milo oli mutavedessä pulikoinnin jälkeen niin kurainen, että se oli pakko pestä.

Ja kun se niin tykkää pesulle pääsemisestä.

Voin sanoa, että tunne oli molemmin puoleinen.

Kotona onnellisena retken ja inhottavan pesun jälkeen

Komia poek pesun, kuivauksen sekä harjauksen jälkeen.

Oli rankka retki ja nyt poikaa

ramasee

21.6.2010

2010-06-21T09:17:00.004+03:00

Pikkusiskoni vietiin takaisin kotiin perjantaina. Milo oli taas onnessaan Vahdolla kun sai juoksennella vapaana ulkona. Se on vaan niinpaljon mukavampaa kun hihnanperässä meneminen. Pelattiin melkein tunnin verran Milon ja iskäni Jyrkin kanssa jalkapalloa. Poika oli innoissaan uudesta pallonjahtaus leikistä. Milo olikin kotiin lähdettäessä niin väsynyt että nukkui koko kotimatkan.

Viikonloppuna Laitilassa oli munamarkkinat. Lauantaina satoi vettä melkein koko päivän ja se latisti hiukan markkinatunnelmaa. Ei siinä sitten muu auttanut, kuin laittaa Milolle ihana sadepuku päälle ja itse lähdin sohimaan sateenvarjon kanssa. Sateesta huolimatta markkinoilla oli kuulemma ennätysmäärä ihmisiä. Ohikulkijoiden päitä kääntyi ja kuulin monien sanottavankin, "ihana koira, äiti katso millanen puku sillä on päällä" yms.

Markkinoiden jälkeen Timon pikkusisko Annika tuli meille taas vuorostaan neljäksi päiväksi. Torstaina lähdetään Timon töiden loputtua ajamaan Keski-Suomeen, Viitasaarelle, Mökille. Ollaan siellä sitten juhannus ja tullaan sunnuntiana takaisin. Mulla olis sitten vielä viikko lomaa ja sitten takaisin työelämään.

Milo, new Beckham

2010-06-21T09:03:00.003+03:00

Kesäloma

2010-06-15T17:21:00.001+03:00

Kolmen viikon kesäloma alkoi maanantaina ja mun pikkusiskot, Salla ja Saija tuli heti sunnuntaina meille neljäksi päiväksi. Viedään ne sitten torstaina takaisin Vahdolle. Eilen illalla oltiin pelaamassa hiekkakentällä jalkapalloa. Milo pääsi myös mukaan pelaamaan. Hän juoksikin innoissaan ympäriinsä ja murisi välillä pallolle. Tänään käytiin työkaverini ja hänen koiran Wiloun kanssa taas kerran vanhainkodin metsälenkillä. Pojat juoksivat peräkanaa metsässä Milo edeltä ja Wilou perässä. Milo olikin kotiin tultuaan niin väsynyt että nukkui melkein loppupäivän.

Vanhainkodin lenkki

2010-06-15T16:48:00.000+03:00

Oltiin taas sunnuntaisella Vanhainkodinlenkillä. Tälläkertaa muistin ottaa kamerankin mukaan. Koiria oli mukana parisenkymmentä ohjaajiensa kera. Kaikilla näytti olevan kertynyt energiaa koko viikosta.

Ulkoasu

2010-06-10T11:36:00.002+03:00

Nyt löytyi vihdoin hyvä ulkoasu blogiin ja tälläisenä se ainakin pysyy hetken aikaa :D

8.6 tiistai

2010-06-08T22:55:00.003+03:00

Oltiin tänään uusien koirakavereiden kanssa lenkillä uudenlahden vanhainkodilta lähtevällä metsäpolulla. Meitä oli Milo vauveli ja minä, teini-ikäinen king charles spanieli Leevi ja Sanna sekä Irlanninsetteri pappa Roki ja Linda (Roki on hoidossa Lindan luona tämän viikon). Koirat olivat innoissaan, kun pääsivät juoksemaan vapaana metsässä. Aluksi Leevi pelkäsi Miloa ja Rokia kauheasti, mutta loppumatka menikin jo paremmin. Lenkki meni niin hyvin, että sovittiin menevämme joskus uusiksi kun Lindan koira Mickey tulee Raumalle.

torstai 3.6

2010-06-03T22:36:00.001+03:00

Tänään oli taas pimihaun koirareenit Kukkiksella. Milo meni ensimmäistä kertaa harjoituksiin Timon kanssa kahdestaan. Harjoituksissa he olivat käyneet läpi mm. kontaktikäännöksiä, erilaisia istumaanmeno harjoituksia sekä pysähtymis harjoitusta vauhdista. Harjoitukset meni kuulemma hyvin ja Milo seurasi Timon liikkeitä herkkupalan toivossa. Hyvä Milo ja Timo!

keskiviikko 2.6

2010-06-03T08:25:00.000+03:00

Oltiin Miltsun kanssa keskiviikkoisella vanhainkodinlenkillä muitten koirien kanssa. Milo oli innoissaan kun Ruska-shelttikin oli päässyt tulemaan omistajanta kanssa. He ovat selvästi löytäneet yhteyden toisiinsa. Mukana oli myös saksanpaimenkoira Rampo, mitä Milo selvästi pelkäsi, mutta lenkki meni silti hyvin ja säästyttiin sentään pesukeikalta :)

tiistai 1.6

2010-06-01T22:58:00.000+03:00

Äitillä oli tänään vapaapäivä töistä joten se tietenkin tarkoitti että se on kokopäivän mun kanssa. Äitin ystävä A-K tuli meille kylään Turusta asti bussilla, joten me mentiin hakemaan se sitten bussiasemalta. Se on kyllä niin mukavaa kun saa vieraitten ihmisten huomion itseeni. Käveltiin sitten linja-auto asemalta äitin työpaikalle herkuttelemaan. Mäki sain suussa sulavia kanapaloja yhdeltä Lindalta mikä on oikeen ihana kaikkien koirien rakastaja selvästikkin. No sieltä mentiin sitten kotiin ja näytettiin äitin kanssa A-K:lle mun taitoja, kaikki jutut meni kuulemma niin hienosti. Sen A-K:n lähdettyä nukuin hiukan ja sitten mentiin äitin kanssa meijän agilityreeneihin. Pienen matkaa kun käveltiin autolta renipaikalle siellä olikin kaikki mun reenikaverit. Vähänaikaa siinä stten leikittiin ja senjälkeen ruvettiin harjottelemaan esteen yli hyppäämistä. Mua ei aluks oikeen kiinnostanu kun äiti oli ottanut aivan liian huonot namit mukaan, mutta sitten Virpi(toinen vetäjistä) anto kinkkua ja se oli vastustamattoman hyvää niin sitten mua rupes kiinnostamaan se esteiden ylitse hyppiminen. Kokeiltiin myös keppien kiertämistä. Se meni meikäläiseltä kerran oikein mallikkaasti. Meillä on ryhmässä sellanen ihan pikkunen Pina-tyttö niin leikkisin senkanssa sitten lopuksi hetken. Se oli kyllä tosi kivaa. Tultiin sitten kotiin ja olin aika väsynyt kaiken reenaamisen jälkeen niin otin taas tunnin tirsat ja mentiin sitten vielä iltalenkille ennen nukkumaanmenoa. Sain hiukanaikaa juosta vapaanakin hiekkakentällä. Tälläinen päivä mulla tänään, nyt täytyy mennä nukkumaan ko niinpal ramasee jo. Hyvää yötä

Agilitykisat Raumalla 29.5.2010

2010-06-01T22:31:00.000+03:00

Oltiin katsomassa RKS:n (rauman käyttö ja seurakoirayhdistys) järjestämiä agility kisoja.
Kisaamassa oli kaikennäköisiä ja kokoisia koiria.
Milo oli aivan innoissaan ja olisi varmasti halunnut myös mennä hiukan suorittamaan esteitä.

Vesisadekuurot haittasivat kylläkin menoa.

2010-05-27T17:24:00.002+03:00

Milo ihanassa sadepuvussa. Nyt pysyy sadesäällä turkki suurimmaksi osaksi kuivana.

catdog Lilja

2010-05-27T16:26:00.005+03:00

Sataa sataa ropisee

2010-05-27T09:17:00.002+03:00

Ulkona taas oikein koiran ilma. Siitä huolimatta ulos on lähdettävä. Ensimmäinen testaus sadepuvun kanssa meni hienosti. Oli se kyllä hauskan näköistä, kun Milo kävelee kakki kontit tikkusuorina. Täytynee ottaa kuva hänestä sadepuku päällä.

Uuden lelun sisäänajo

2010-05-26T22:32:00.003+03:00

Blogin aloittaminen

2010-05-26T22:25:00.002+03:00

Oltiin Milon kanssa tänään harjoituksissa ja vetäjä puhui muille harkoissa olleille koira blogin aloittamisesta ja päätin sitten itse ruveta kirjoittelemaan Milon blogia.